sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Juuri ajoissa

Sinun Jumalasi,
jota sinä alati palvelet,
pelastakoon sinut!

Dan. 6:17


Katso Joonaa kalan vatsassa - mahanesteiden ja imussa tulleiden merilevien keskellä ... Hän rukoilee. Ennen kuin hän ennättää aameneen, maha kouristuu, kala röyhtäisee, ja Joona päätyy vatsalleen rannalle.

Katso Danielia leijonien luolassa. Hänen tulevaisuudennäkymänsä eivät ole juuri parempia kuin Joonankaan. Joona nielaistiin, ja Daniel on joutumaisillaan...

Tai katso Joosefia kaivossa, kalkkikivikuilussa kuumassa autiomaassa. Kaivon päälle on vedetty kansi ja Joosefin silmille villakangas. Joonan ja Danielin tavoin Joosefkin on loukussa. Hänellä ei ole vaihtoehtoja. Ulos ei pääse. Toivoa ei ole .. Mutta vaikka tie palatsiin kiertääkin vankilan kautta, se lopulta päätyy valtaistuimelle.

Tällaisia ovat Raamatun kertomukset. Kokemuksia, joissa kuolema kolkuttelee kerta toisensa jälkeen. Juuri kun pää on mestauspöydällä, juuri kun kaula on silmukassa, tulee Golgata.



Näin se menee. Usein. Aina. Siltä tuntuu. Pieni asia. Iso asia. Samalta se tuntuu. Yhtä kaameelta. Kauheelta. Sydäntä särkevältä. Sattuu. Surettaa. Itkuttaa. Niiskututtaa. .. .. ..

Max Lucado ja Armon kantamana. Paljon viisaita ajatuksia päiviin <3