torstai 11. heinäkuuta 2013

Aalloilla

Juniroin ja kaverinsa kanssa teimme picnic-risteilyn. Kiva reissu oli ja mä sain nauraa! Jutut oli vaan niin hauskoja.

Kuten kuvista huomaa, sää oli sateinen ja harmaa, mutta ei se sisätiloissa haitannut. Tosin olisihan se ollut kiva kannella istua, kirjaa lueskella ja maisemia välillä katsella.







Nämä ja monet muut huvilat ovat valtavan ihanaisia ja kauniita. Huoh!




Tämä hyttikäytävillä käytetty matto on aivan ihana!!!


Amorellalla meno ja paluu Gracella. Ja aika hauska "sattuma" tapahtui mennessä. Istuskelin ja välillä kirjan lukemisesta taukoa pitäessäni katselin ihmisiä. Eräs nainen meni poikansa kanssa buffetin ovesta sisään ja heidän mennessään aloin miettiä, että tiedänkö minä tuon naisen jostakin? Luulin tuntevinani, mutta en ollut varma. Pian kulkivat tulivat sieltä pois ja menivät ohitseni.. Jonkin ajan kuluttua buffetin ovesta tuli mies ja tyttö. Tuumasin, että tuo tyttö on "sen" naisen tytär taatusti! Sen jlkeen aloin katselemaan, josko vielä näkisin tätä naista. Aikani tiirailtuani sieltä käytävää pitkin tulikin nainen miehensä kanssa. Pomppasin ylös ja menin kysymään, että oletko sinä "se"? Ja olihan hän hän - http://marita-honeymilk.blogspot.fi/ blogin Marita! Olipas iloinen yllätys tavata hännet. Olin lukenut, että matkustaa perheensä kanssa Ahvenanmaalle, mutten tiennyt, että juuri silloin. Ja minä kun olen tällainen lörppö, niin en voinut olla kysymättä, että onko hän. Kannatti :) Oli kiva tavata naamatusten.

Torstai on toivoa täynnä - eikö sit niin sanota. Eli toivoa Sulle toivottelen!

3 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

tuollainen Muumi-huvila...

Mimmi kirjoitti...

Ne on satumaisen ihania, kyllä!

Marita kirjoitti...

Moikka Mimmi! Jostakin syystä olin tipahtanut lukijalistaltasi, taatusti en ole tietoisesti poistunut..onneksi huomasin!

Ja miten mukava oli kun tulit juttelemaan! Olisi ollut hauska tutustua paremminkin, sillä vaikutit niin iloiselta ja mukavalta tyypiltä :) Sinulla kivoja kuvia, minulta on vielä tekemättä Ahvenanmaa postaus..Tyttäremme kadotti iPhonensa sinne jonnekin putiikkiin, mutta ihmeellisesti saimme sen kirjeessä takaisin Suomeen. Rukouksessa on voimaa :) Kaikkea hyvää ja nyt alan seurata blogiasi aktiivisemmin!!